torstai 13. toukokuuta 2010

Torstai 13.5. Barstow - Los Angeles


Lähdettiin aamulla liikkeelle hotellin pihasta seitsemän jälkeen ja aamiaiselle alle mailin päässä olevaan route -ravintolaan. Kokkelit naamaan ja kohti Victoryvilleä, jossa visiitti R66 -museossa, vielä viimeiset routen matkamuistot mukaan ja viimeiselle etapille kohti Los Angelesia.
Hienosti tultiin letkassa Santa Monica Pier:lle, joka on routen virallinen päätepiste. Siitä vielä loppumetrit Hotellille ja route on virallisesti päättynyt.

Yli 4800 kilometriä tehtiin matkaa ilman tekniikkamurheita, lukuunottamatta yhtä renkaanvaihtoa Santa Fe:ssä. Sadepäiviä 0 kpl ja muutenkin matka meni hienosti. Huomenna vielä aamupäivällä pyörien palautus vuokraamoon. Palataan vielä huomenna asiaan mutta nyt vähän juhlitaan...



keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Keskiviikko 12.5. Las Vegas - Barstow



Kasinon vilske jäi taakse, kun lähdettiin heti aamutuimaan ajelemaan Vegasista kohti Kuoleman laaksoa ja pohjoisen amerikan matalinta kohtaa Badwateria. Keli oli varsin miellyttävä, eikä ollenkaan niin kuuma, kuten Death Valleyssa saattaa joskus olla, vain +30 asteen verran.

Loppumatka ajeltiin lämpimällä aavikolla auringon porottaessa ja saavuttiin juuri Barstow:hon. Nyt hieman houkkuttaisi pieni huurteinen lämpimän ajopäivän jälkeen. Siirrynkin nyt olus tästä nörttiläppärin ääreltä muiden seuraksi nauttimaan juri sitä itseään :)

Tiistai 11.5. Las Vegas


Siesta ja aamupäivällä vapaat kuviot. Paris, Venetsia, Circus Circus, New York… Vegasissa näkemistä ja tekemistä riittää. Illalla otettiin vielä koko porukalla limusiini alle ja käytiin illallisella Harley Davidson Fafe:ssa ja Fremot Streetillä vähän katsomassa Vegasin iltaelämää. Huomenna takaisin routelle suuntana Barstow.



Maanantai 10.5.Williams - Las Vegas


Olipa ollu yöllä vähän pakkasta, koska aamulla ovat HD:t ihan huurussa, mutta käyntiin lähtivät kaikki vaikka omallakin odotutti, ennen kuin sähköt menivät päälle pienellä viiveellä. Reijolle oli edellisyönä käynyt vähän hullusti, kun yöllä oli tulleet U.F.O. -miehet ja vieneet Reijon mennessään, mutta olivat kuitenkin palauttaneet myöhemmin. Ei kelvannut kuulemma tutkittavaksi. Roswell on nimittäin ihan tässä ajoreittimme lähellä ja täällä voi silloin tällöin sattua noita U.F.O. -kaappauksia. Kaikki olivat kuitenkin aamulla koossa ja aurinko paistoi, kun ajelimme muna-pekoni-kahville lähellä olevaan kuppilaan.

Ensimmäinen stoppi tehtiin tunnin viileänraikkaan ajon jälkeen Seligmanissa ja tarttuipa sieltä mukaan vähän tuliaisiakin. Tankkaus Kingmanissa ja sieltä kohti Vegasia stopaten Hooverin padolla toviksi. Jukka testasi vielä Vegasin virkavallan valppautta ajelemalla hetken pelkällä kallokypärällä ja yritys palkittiinkin suullisella huomautuksella kahden pyörän ja yhden partioauton toimesta. Lienee niin vaarallinen mies, että pienempi määrä ei riitä.

Juuri saavuttiin kirjaimellisesti tänne aavikolle, kun Casinohotellimme on myös Sahara. Säästettiin hiukan majoituksessa ja meillä on oma Beduiiniteltta hotellin takapihalla. Täytyy tänään vähän koittaa pelata isoa pottia, jotta päästäisiin vaikka huomenna oikeen sisälle majottumaan. Viva Las Vegas!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Sunnuntai 9.5. Page - Marble Canyon -Grand Canyon - Williams


Päivän ohjelma alkoi seistemältä aamiaisella, tosin innokkaimat kuskit olivat menneet jo puolen aikaan munakkaalle hotellin itsepalvelu ravintolaan. Tankit täyteen, äitienpäivän onnitteluja puhelimen välityksellä ja alas Pagesta Marble Canyonin pohjalle, jota pitkin Colorado joki virtaa alas Powell-järveen.

Seuraavaksi suuntana Crand Canyon -luonnonpuiston itäinen portti ja edessä avautuivat kanjonin mahtavat maisemat. Ajelimme kanjonin reunaa pysähdellen välillä ihailemaan maisemia ja lopuksi nautittiin pieinmuotoinen lounas Grand Canyon -kylässä. Loppumatka takaisin routelle ja Williamssiin taittui kovan tuulen saattelemana. Olipa matkan varrella Kiviset ja Soraset -puoti, josta tuli lapsuus mieleen, kun omistin kaksi vuotiaana sedän painaman "Jaba Daba Duu! -paidan. Kohta illalliselle läheiseen raflaan. Saa nähä, mitä tällä kertaa...

lauantai 8. toukokuuta 2010

Lauantai 7.5. Gallup - Page


Tänään kuljettiin läpi karun lännen ja Intiaanien maiden. Aamu starttasi perinteisesti reippaalla aamiaisella pienessä siistiksi kunnostetussa route kuppilassa ja vähän ennen yhdeksää kävi matka kohti Intiaanien reservaatteja. Second Mesassa pysähdyttiin Hopi -Intiaanien kulttuurikeskuksessa, josta itselle tarttui mukaan pieni paikkallisen naisen käsintehty kuppi. Käyttötarkoitusta ei ole vielä mietitty, mutta kiva tukea varsinkin näitä alueita Amerikassa.

Tankkaustauon jälkeen edessä oli pitkiä suoria ja silmänkantamattomiin aukeavia maisemia. Asutusta reitin varrella ei paljon ole, koska asuinolot ovat kieltämättä aika karut tällä alueella. Muutamia Intiaanien hökkeleitä siellä täällä. Lounaspysähdys tehtiin Tubassa, josta viimeinen 140 kilometriä Pageen huimissa maisemissa. Ennen hotellia kävästiin vielä tarkistamassa, että Grand Canyonin pato on ehjä. Kalusto ja miehistö on myös kunnossa ja säät suosi meitä tänäänkin. Ainahan aukella tuulee ja hiekka vähän pöllyää, mutta se nyt ei motoristia haittaa :) Kohta illalliselle ja huomenna mahtavaa kuoppaa katsomaan.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Perjantai 7.5. Santa Fe - Gallup


Kahdeksan aikaan tuoreet kahvit ja öljyt molemmissa moottoreissa matkaan kohti "atomin pääkaupunkia" Los Alamosia missä juotiin aamupäivän kahvit. Paikallinen tiedemuseo, jossa ovat kopiot Hiroshiman ja Nagasakin pommeista ei ollut vielä auki, eikä viitsitty tuntia odottaa sen aukemista. Seuraavaksi lähdettiin vähän kokeilemaan harrikoiden mutkaominaisuuksia pienen vuorenylityksen merkeissä läheisen kansallispuiston läpi. Lunta oli vielä paikka paikoin tien vierellä, mutta tiet olivat ihan kuivat, aurinko porotti ja ilma oli raikkaan viileä

Loppupäivä laskeuduttiin alas läpi Intiaanien ja Meksikolaisten maita. Takaisin routella oltiin Bernadillossa, josta loppumatka Galluppiin taittui muutamin stopein "Inkkari -huoltsikoiden" kohdalla, joista matkaan tarttui taas kaikkea pientä kivaa. Elokuvastarojen aikanaan tunnetuksi tekemään El Racho -hotelliin saavuttiin vähän vaille kuusi ja nyt lähdemme illalliselle läheiseen route henkiseen perheravintolaan. Saa nähdä lähteekö nälkä ;). Mulla on muuten lännensankari William Bendixin huone. En vaan tiedä kuka se oli, mutta varmaan kova pyssysankari ja lassottaja...